Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Reino Knaapila

LINTUJEN SALAISET AISTIT?

"Miks’ leivo lennät Suomehen…" lauletaan Suomessa keväisin ja ihastellaan sitä, että muuttolinnut palaavat Suomeen. Harva kuitenkaan huomaa niitä mysteereitä, jotka liittyvät lintujen kykyihin – esimerkiksi suunnistamisen taitoon. Ystäväni oli työmatkalla Saksassa ja pääsi siellä tutustumaan viestikyyhkyjen kilpailuihin. Hän ihmetteli suunnistustaitoa, jolla linnut löytävät takaisin kotilakkaan. Muistelin lukeneeni joskus, että kirjekyyhkyillä on suunnistustaito jotenkin niiden päässä. Kokeissa niiden suunnistustaitoa häirittiin kiinnittämällä magneetteja kaulaan. Tämä viittaa siihen, että magneetin aikaansaama varauskenttä liittyy jollakin tavalla tähän lintujen taitoon. Päätin tutkailla tätä tieteellisesti ratkaisematonta kysymystä

Suomen miehet voittivat syksyllä viestisuunnistuksen MM-kultaa, mutta suomalaistenkin urheilijoiden taito kalpenee lintujen suunnistuskyvyn rinnalla. Kyyhkyset on otettu mukaan ihmisen kilpailuvietin tyydyttämiseen. Kirjekyyhkysiä kutsutaan viestikyyhkyiksi ja Suomeenkin on jo perustettu yhdistys viestikyyhkyjen kasvattajia yhdistämään. Meillä homma on vielä harrastusasteella, mutta keski-Euroopassa palkkiot parhaille ovat tuhansia euroja ja siksi harrastus on saanut jo sellaiset mittasuhteet, että suurimmissa kilpailuissa on tuhansia osanottajia. Viestikyyhkyt kuljetetaan normaalissa eurooppalaisessa kilpailutilanteessa peitetyssä häkissä usein satojen kilometrien päähän kotilakastaan. Linnut päästetään yhtä aikaa vapaaksi ja ne kiertävät muutaman kierroksen suunnistaen sitten kohti kotia. Linnuilla on eri pituinen matka ja kilpailun voittaa lintu, jonka kotilennon matkanopeus on suurin. Parhaat linnut lentävät lähes 100 km tuntinopeudella usean tunnin matkan.

Viestikyyhkyjen kasvatus alkaa jo muutaman viikon iässä. Lentokykyiset poikaset viedään ulos kotilakasta ja ne palaavat takaisin tutulle orrelle. Linnut viedään vähitellen yhä kauemmaksi ja ne tutustuvat näin lähimaastoon. Kaikki viittaa siihen, että linnuilla on maastomuisti, joka toimii kotireviirin alueella. Mutta miten lintu suunnistaa paikasta, jossa se ei koskaan ennen ole käynyt ja johon se on viety suljetussa häkissä? Väitetään, että kyyhkyn niskaan ja kaulaan kertyy kivennäisaineita, jotka ovat suunnistamisen apuna. Miten se on havaittu ja miten se voi toimia kompassina?

Kirjekyyhkyjen taito on tunnettu kauan. Kerrotaan, että Mongolian aroilta Venäjälle saakka valtansa ulottanut Tšingis-kaani ylläpiti viestiyhteyksiä laajassa valtakunnassaan 1200-luvulla kirjekyyhkyjen avulla. Vielä toisen maailmansodan aikana kyyhkyset olivat mukana monien maiden viestijoukoissa. Sodan jälkeen esimerkiksi Britannia myönsi 33 kirjekyyhkylle urhoollisuusmitalin. Pommikoneissa oli kaksi kyyhkystä, joiden avulla alasammutun koneen miehistö saattoi välittää kotitukikohtaan tiedon sijainnistaan ilman, että vastustajan radiotiedustelu sai samaa viestiä.

Italiassa käytetään edelleen kyyhkysiä ambulanssin mukana vakavissa hälytystilanteissa. Ambulanssin miehistö lähettää sairaalaan tulevien potilaiden verinäytteet kyyhkyn mukana niin että tarpeelliset ennakkovalmistelut on tehty ennen potilaan saapumista.

Mikä on sitten muuttolintujen suunnistustaidon salaisuus?

Muuttomatkan linnut tekevät yleensä melkein yhtäjaksoisena lentona, jolloin päivämatka on 300 – 500 kilometriä. Pisimmät muuttomatkat linnuilla ovat yli 15000 kilometriä yhteen suuntaan vuosittain suunnilleen samoille alueille. Pitkiä muuttomatkoja meiltä tekevät tiirat, jotka talvehtivat etelä-Afrikassa. Pohjolan kihut talvehtivat merellä etelä-Atlantilla. Suomessa rengastettu nuori kihu on löydetty Brasiliasta seuraavana talvena! Grönlannin kivitaskut talvehtivat Afrikassa ja niiden reitillä on Atlantin ylitys, 2000 – 3000 kilometriä ilman levähdysmahdollisuutta noin 40 kilometrin tuntinopeudella. Matka tehdään myös hyvin suoraa reittiä – siitä tullee meillekin sanonta "linnuntie" lyhimmälle reitille kahden pisteen välillä. Galapagos saarten albatrossi lähtee joulukuussa pesintäkauden jälkeen merille ja palaa toukokuussa samalle saarelle entisen puolisonsa kanssa. Väliajan se liitelee Tyynen valtameren yläpuolella tuhansien kilometrien päähän ulottuvalla reviirillään, "nukkuukin" yöt ilmassa ja laskeutuu poimimaan kalaa eineeksi nälän tullen. Pesintä tapahtuu vain yhdellä Galapagoksen noin kymmenestä suuremmasta saaresta.

Joutsenet ovat meillä runsastuneet viime vuosikymmenen aikana. Ne ovat hyvin paikkauskollisia. Sama joutsenpari palaa vuodesta toiseen kesämökkilammen rannalle pesimään käytyään talvehtimassa jossakin Pohjanmeren rannoilla Hollannissa tai Englannissa.

Missä on muuttolintujen kartta ja kompassi?

Valtaosa muuttajista lentää muuttolentoaan sekä päivällä että yöllä. Kirkkaalla säällä yleensä korkeammalla ja sumuisella ja pilvisellä säällä matalammalla. Sade tai kova tuuli ei estä muuttoa, mutta kova myrsky pakottaa pitämään taukoja. Kun sivutuuli osuu kohdalle, linnut korjaavat automaattisesti suuntaa kuten automaattipilotti lentokonetta. Missä linnulla on kartta ja kompassi?

Lintujen suuntavaistoa on yritetty selittää maapallon magneettikentän avulla. Linnulla on ehkä joku aistielin, joka tunnistaa ilmansuunnat. Mutta miten se ohjaa poikkeamat maapallon leveyspiirien mukaan? Onko mahdollista, että linnulla on aisti, joka kertoo maapallon magneettikentän voimakkuuden pienet erot? Tuskinpa. Siinähän on suuriakin vaihteluja esimerkiksi paikallisten malmikenttien kohdalla. Itsekin olen Lapissa tehnyt kompassiin luottaessani muutaman kilometrin kummallisen harhailun ennen kuin tajusin, että kompassi valehteli suunnat tietyllä alueella.

On ajateltu, että päivällä suuntimiseen käytetään aurinkoa ja yöllä tähtitaivasta. Mutta miten lintu vaistoaa sen, että aurinko ei pysy yhdessä paikassa taivaalla ja miten lintu tunnistaisi yöllä paikallaan pysyvän pohjantähden? Tehdyissä tieteellisissä kokeissa on saatu linnut reagoimaan keinotekoisesti aikaansaatuun valon suuntaan samalla tavoin kuin ne reagoivat luonnonvaloonkin eri vuodenaikoina. Tämän on katsottu todistavan aurinkosuunnistuksen puolesta. Kun planetaariossa tutkittiin lintujen käyttäytymistä ja käännettiin tähtitaivasta 180 astetta, kääntyivät linnut vastaavasti. Tämän taas uskottiin todistavan tähtisuunnistuksen puolesta. Mutta pilvinen tai sumuinenkaan sää ei haittaa yöllä muuttavien suunnan säilymistä.

Saimme vastikään seurata television dokumenttifilmistä miten ihmisilläkin tarkka paikanmääritys onnistui vasta kun keksittiin laivan keinuvissa olosuhteissa toimiva kello.

Olin nuorena poikana innostunut "luonnontutkija" ja olin havainnut, että lintujen pesät olivat usein linjoilla, jotka tunsin varvulla samaan tapaan kuin vesisuonetkin. Maasäteilystä en silloin tiennyt mitään, mutta maalla paikallinen kaivonkatsoja oli näyttänyt miten varpu osoittaa vesisuonen paikan. Kokeilin ja varpu taipui minullakin. Parikymmentä vuotta sitten olin tovin mukana maasäteilyn tutkijoiden toiminnassa ja opin erottamaan vesisuonet muista maasäteilysysteemeistä. Silloin minulle selvisi, että luonnossa on energioita, joita linnut tuntevat ja valitsevat pesäpaikan energialinjoille, mieluiten niiden risteykseen. Ja kun ne hakeutuvat linjalle pesimään, ne varmasti aistivat myös muutoin energiaverkoston olemassaolon.

Valter Keltikangas kirjoitti 80-luvun lopulla kirjan Muuttolinnun tie. Siinä hän pohdiskelee linnun suunnistamisen ongelmia ja päätyy siihen, että linnut aistivat ns. G-linjat, jotka ovat eräs luonnon energialinjojen verkosto. "Muuttolintujen lento- ja suuntausmekanismi voi toimia vain sidoksissa tuohon säteilyruudukkoon". Uskon tuon olevan ainakin osa mysteerin selitystä.

Maasäteilyruudukko on sähköinen ilmiö ja ihmisten rakentamat sähkölinjat häiritsevät sen käyttöä suunnistukseen. Lintuharrastajat ovat raportoineet muutamasta paikasta, jossa muuttolinnut saapuvat korkeajännitelinjan läheisyyteen ja kun linja tekee mutkan, linnut lähtevät seuraamaan linjaa. Jonkun matkaa lennettyään ne huomaavat erehdyksen ja jatkavat taas alkuperäiseen suuntaansa.

Teimme muutaman herkän ihmisen kanssa kokeen, jossa kuvittelimme olevamme viestikyyhkyjä. Otimme hyvän, ohjatun rentoutuksen ja kuvittelimme olevamme tuntemattomassa paikassa kaukana kotoa. Miten osaamme lentää kotiin? Useimmat kuvasivat tilannetta, että sen vain tiesi. Se oli jotenkin itsestään selvää. Jotkut tunsivat oikean suunnan ikään kuin lämpönä, jotkut tunsivat sen selässään kuviteltujen siipien välissä, jotkut tunsivat suunnan määräytyvän ikään kuin päässään - kun päätä käänsi oikeaan suuntaan, "tiesi" sen.

Ihmisen aistit eivät tietenkään voi välittää sitä mitä lintu kokee, mutta jokainen mukana ollut totesi, ettei oikeasta suunnasta ollut mitään epäselvyyttä.

Uskon, että eläimillä, linnuillakin on yhteys Jungin kuvaamaan kollektiiviseen piilotajuntaan. Sehän on itse asiassa todistettu juuri eläinkokeilla. Koe-eläimet löysivät sokkelossa reitin ruokapaikalle ensimmäisessä vaiheessa tietyn määrän yrityksiä ja erehdyksiä tehtyään. Kun koe toistettiin, reitti löytyi nopeammin. Kun koe tehtiin samanlaisissa olosuhteissa satojen kilometrien päässä, tulos oli parempi kuin ensimmäisessä kokeessa. Tieto oikeasta ratkaisusta välittyy jotakin piilossa olevaa reittiä saman lajin keskuudessa.

Näin on varmaan myös muuttoreittien suhteen. Ne ovat energialinjoina ilmassa tai tajunnassa samaan tapaan kuin herkät ihmiset tuntevat palvottujen pyhäinkuvien luona erityistä värähtelyä. Lintujen henkisten aistien tutkiminen ja erityisesti tajunnantilan ymmärtäminen taitaa olla tieteellisin menetelmin mahdotonta. Se on ainakin varmaa, että niiden aistit ovat ylivertaiset ihmisen aisteihin verrattuna. Haukka näkee satojen metrien korkeudesta hiiren heinikossa. Näin kerran Perussa Hyana Pichulla kotkan syöksyvän satoja metrejä yläpuoleltani alla olevaan laaksoon kuin kivi. Silmäni eivät erottaneet sen saalista tai laskeutumispaikkaa noin 600 metriä alapuolellani. Lokki haistaa (?) kilometrien päästä kalojen perkuujätteet rannalla. Sepelkyyhky tulee kasvimaallemme vain silloin kun olemme piilottaneet mullan alle siemenherneet poimimaan ne suuhunsa.

Kyyhkynen on muuten aivan poikkeuksellinen lintu muullakin tavalla kuin viestintuojana. Siinä tarkoituksessa varhaisin kirjattu suoritus on Vanhassa Testamentissa. Nooa lähetti kyyhkysen tutkimaan joko vesi on laskenut ja saarnen lehti oli myönteinen viesti retkeltä. Se muu poikkeuksellisuus koskee ilmaisua "linnun maito". Sanotaan, että joku on pehmeää tai herkullista kuin linnun maito. Kaksi lintulajia tuottaa linnunmaitoa: flamingot ja kyyhkyt. Kyyhkyt ruokkivat vastakuoriutuneita poikasiaan kuvussaan kehittyvällä maidolla, jonka ne oksentavat poikasen suuhun. Poikasen varttuessa poikkeuksellisen nopeasti ja maidon tilalle tulee vähitellen kiinteää ruokaa. Joku ihminenkin on ilmeisesti päässyt maistamaan sitä kun tällainen ilmaisu on syntynyt.

 

©2017 layout130 - suntuubi.com